Tammikuu 2009

[10.1.] Uusi vuosi ja toivottavasti taas uutta treenienergiaa. Joululoman vietimme mökillä ja loma olikin aika tehokas burnoutin-torjuntaloma: puolitoista viikkoa talvisen metsän rauhassa ilman turhia mukavuuksia. Mökki saatiin pidettyä lämpimänä ja ruokaa oli paljon, muuten aika menikin sitten nukkuessa, ulkoillessa ja mökkiaskareissa: polttopuiden pilkkominen, mökin ja saunan lämmittäminen, avannon kairaaminen, veden kantaminen jne. Kivaa ja rentoa oli, ja Jansky nautti olosta täysin siemauksin ja elätti varmaan jo toivoa, että me vihdoin olisimme ymmärtäneet muuttaa mökille asumaan...

Mökillä otin tottistreenejä tosi pieninä rupeamina, mutta Janskylla oli kyllä mukavasti intoa. Jälkikeppi-ilmaisuakin muistettiin harjoitella pari kertaa. Muuten keskityimme ennen kaikkea lenkkeilyyn; pisin lenkkimme oli uudenvuodenaattona 24 km canicrossia.
Kaupunkiin tulon jälkeen aloitimme taas vähän systemaattisemmat tottistreenit, ja tänään alkoivat taas myös hallitreenit Kirkkonummella. En ole vielä ilmoittautunut tälle vuodelle mihinkään kokeisiin; loppuvuoden työkiireet, stressi ja väsymys aiheuttivat sen, että päätin olla ainakin ottamatta ylimääräistä stressiä koiraharrastuksesta. Treenaan nyt omaan rauhalliseen tahtiin ja teemme sopivasti kaikenlaista muutakin kivaa, panostaen edelleen myös maastojuoksuun. Tokossa treenaamme nyt ensiksi mm. kaukokäskyjen liikeratoja ja metalliesineen pitämistä kuntoon, ja kokeisiin ilmoittaudun sitten kun siltä tuntuu.

[20.1.] Janskyn 5-vuotissynttärit. Niin se aika rientää! Jansky on kyllä aikuistunut sen verran hitaasti, että tuntuu siltä, että se alkaa vasta nyt olla "täysi-ikäinen ja täysijärkinen" :-) Onneksi belgit ja etenkin Janskyn sukulaiskoirat ovat hyvin pitkäikäisiä!
Synttäripäivää vietettiin lenkkeilemällä vähän pidempään jo heti aamusta, illalla kävimme juoksulenkkitreffeillä Jennin kanssa, ja sen jälkeen synttärisankari sai nakkikakkua :-) Tällä kertaa se tajusi varsin nopeasti, että jauhelihassa töröttävät nakinpuolikkaat oli tosiaankin lupa syödä heti!
Loppuilta lötkötettiin yhdessä vastapestyllä olohuoneen matolla ja nautittiin olosta.

Helmikuu 2009

[1.2.] Oma synttäriviikonloppu mökillä. Kunnon talvisää, mökille tullessa ulkona oli -22 astetta ja sisälläkin -7. Onneksi sen pikkutöllin saa lämpimäksi aika nopeasti, ja Jansky myöskin toimii tunnollisena sängynlämmittimenä. Talvilajeista ehdimme kokeilla vetopotkukelkkailua, ensi kerralla täytyy muistaa ottaa suksetkin mukaan!

[14.2.] Muutama päivä on vietetty vähän hiljaiseloa eli pidetty Janskya levossa, kun keskiviikkoiltaisen 15 km juoksulenkkimme jälkeen se aristeli tassujaan. Lenkki tehtiin aika ikävällä jäisellä ja muhkuraisella alustalla, josta osa oli jäistä sepelillä hiekotettua kävelytietä ja loput Espoon Keskuspuiston jäisiä reittejä. Huomasin jo Espoon Keskuksen tienoilla, että sen yhdestä varpaanvälistä tuli vähän verta, mutta koska sillä ei siinä vaiheessa ollut mitään kipuja tms. vaan edelleen juoksi hyvin ja liina tiukalla, jatkoimme varovasti kotiin asti, yrittäen tosin pysytellä vähän pehmeämmissä kohdissa.
Lenkin jälkeen puhdistin ja rasvasin tassut, eikä se silloinkaan niitä aristellut, mutta seuraavana aamuna se oli aika köpö. Vietimme sitten muutaman päivän lähes levossa, rasvasin tassuja pari kertaa päivässä ja hieroin vielä sen lihaksetkin pariin kertaan.
Tänään Janskylla ei enää ollut minkäänlaisia oireita, joten teimme jo pari normaalia kävelylenkkiä. Juoksemaan ei taida vielä vähän aikaan uskaltaa mennä, etenkin kun alusta on edelleen niin kovin jäinen :-( Ei se jäällä juokseminen omille jaloillenikaan hyvää tehnyt, vaikka olenkin nyt käyttänyt nastalenkkareita turvallisuusssyistä.
Toivotaan, että pian tulisi lisää mukavan pehmeätä lunta, niin juokseminenkin taas maistuisi molemmille!

[20.2.] Kävimme väillä jo tiistaina lyhyellä juoksulenkillä ja eilen tätiseurassa sauvakävelyllä, mutta jälkimmäisen jälkeen Janskylla oli taas yhden anturan sivu vähän vereslihalla :-(
Täytyypi siis ottaa ulkoilut taas vähän rauhallisemmin ja rasvata tassut tietysti edelleen aamuin illoin. Onneksi viikonloppuna on enemmänkin muutakin treeniä pehmeällä alustalla, niin ei tule niin suurta kiusausta tehdä pitkiä lenkkejä. Nyt Janskya itseään tuo antura ei tosin tuntunut vaivaavan yhtään; hyvä niin.

[21.2.] Päivällä kävin Janskyn kanssa tutustumassa tuttavaperheen uuteen tulokkaaseen, japaninpystykorvan pentuun Yukiin. Jansky nuuskutteli pienen karvapalleron aika tarkkaan, ja Yuki oli aluksi vähän hämillään, mutta sitten jo heilutti pikkuista häntäänsäkin Janskylle. Ihan söpö pikkukaveri!
Illalla oli vielä treenit KKK-hallissa. Tarkoituksena oli ottaa tehoharjoituksena metallinoutoja eri kapuloilla, mutta homma meni vähän pieleen. Viikolla minulla oli lainassa Katilta kolme erilaista metalliesinettä ja niiden pitämis- ja noutotrenit kotona menivät ihan hyvin, mutta sitten Jansky päätti taas inhota yhtä äskettäin ostamaani uutta metallikapulaa. Nyt hallissa se tekikin tenän kaikkien metallikapuloiden kanssa, myös niiden Katin kapuloiden suhteen :-( Vaikeinta tuntuu olevan kapulan poimiminen maasta, mutta myös sen pitäminen on "ällöä"; Janskylla hampaat kalisevat ja pää menee vinoon ikäänkuin kapula painaisi kilotolkulla. Olin mielestäni lämmittänyt kapulat ihan hyvin ennen treeniä, mutta päätin nyt sitten olla prässäämättä sitä kylmässä hallissa sen enempää ja palata taas vähäksi aikaa takaisin kotitreeneihin metallinoudon osalta.
Halusin päättää treenit kuitenkin mukaviin kontaktitreeneihin, ja se onnistui ihan hyvin.

Maaliskuu 2009

[1.3.] Vietimme pitkän viikonlopun (perjantai lomaa) mökillä, sitä ennen minulla menikin viikko lähes yötä päivää töitä paiskiessa, joten Jansky alkoikin olla jo energiaa pursuilevassa tilassa.
Hiihtelin sen kanssa Puulan jäällä, tällä kertaa annoin sen juosta vapaana enkä siis vedättänyt, koska jäällä oli kohtuullisen paljon lunta. Sain itsekin urakoida aika tavalla, että sain puskettua järjellisen 10 km reitin jäälle, ja seuraavana päivänä sekin oli taas ummessa... (lumisateen ja tuulen takia). Sitten teinkin vähän lyhyemmän, ja sitä menimme sitten useamman kerran ees taas.
Jansky kirmaili mukana sydämensä kyllyydestä, mutta kyllä silläkin alkoivat vähän voimat ehtyä umpihankijuoksemisesta niin, että toisena päivänä se juoksi jo lähinnä vain latua pitkin...
Hiihtolenkkien jälkeen tietysti söimme hyvin ja köllöttelimme koko porukka untuvapeittojen seassa takan lämmössä... Ihanaa!

[2.3.] Nyt on "Team HukkisPower" ilmoittautunut lokakuiselle Kolin Vaarojen maratonille, varannut sinne jo majoituksenkin, ja uusi retki-gps maastokarttoineen pistettiin myöskin tilaukseen (yksi pakollisista varusteista siellä). Vielä reilu puoli vuotta aikaa treenata, mutta onneksi kunto alkaa olla jo aika hyvä!

[15.3.] Päiväretki Nuuksiossa Janskyn ja Tepen kanssa. Kiersimme Korpin ja Haukan kierrokset yhteen pötköön. Maastopohja oli suht hyvässä kunnossa, eli polut melko hyvin tallattuja mutta silti mukavan pehmeälumisia eikä siis kovin liukkaita. Liikkeellä oli ihmeen paljon muutakin väkeä, osa kävellen ja jotkut myös suksilla.

[21.3.] Aktiivinen päivä. Ensiksi olimme Porvoossa koko päivän kestäneessä Juha Korrin viettiseminaarissa. Olin itse tosin vain kuunteluoppilaana, mutta siinäkin oppi varsin paljon. Itse teoriapuoli oli tavallaan ennestään tuttua, mutta monet käytännön neuvot ja vinkit olivat erittäin hyödyllisiä. Illalla meillä oli tämän kevään viimeinen treenivuoromme Kirkkonummen hallissa, ja siellä pääsikin heti kokeilemaan Korrin oppeja käytännössä. Harjoittelin Janskyn kanssa etenkin kontaktin pysymistä ihan kehääntulosta alkaen myös häirittynä (Annan "tiputanssit" ym.), lisäksi otimme pidemmän yhtenäisen suorituksen, jossa Korrin muistutuksesta palkitsin Janskyn pitkästä aikaa myös jäävän liikkeen valmistelevasta osuudesta.

[22.3.] Pitkällä maastolenkillä. Ajatuksena oli testata, mahtuuko vanhaan Deuterin juoksureppuuni riittävästi roinaa pidempääkin lenkkiä ajatellen, plus kokeilla miltä tuntuu kuskata noinkin pitkä juoksumatka reilun 5 kg lastia selässä (mm. vettä, evästä ja vaihtovaatetta). Janskylle ei onneksi tarvinnut varata paljonkaan vettä, koska se voi vielä syödä lunta ja juoda puhtaista sulamiskohdista, toki aika ajoin tarjosin sillekin vettä pullosta (useimmiten ei kelvannut). Rusinoita varasin sillekin, se possu kun on oppinut, että retkellä saa Merjan retkirusinoita :-)
Maasto oli paljon jäisempää kuin olin odottanut, koska lämpötila oli kuitenkin yli nollan ja aurinko paistoi. Heti alkupätkä Keskuspuiston läpi oli todella jäässä, kaaduin pari kertaa kyljelleni ja kerran turvalleni (vaikka Jansky silloin menikin käskystäni hitaasti ilman vetoa). Onneksi vanhat budotaidot vielä auttavat kaatumisissa, eikä minulle tullut joitakin inhottavia ruhjeita isompia vammoja. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut vielä laittaa nastalenkkarit, vaikka niissä juoksutuntuma on muuten kyllä huonompi.
Juoksukunto oli kummallakin hyvä, mutta jäinen kova lumi rikkoi myös Janskyn anturoita :-( Molemmissa etutassuissa oli yksi varvas ihan vereslihalla. Kun huomasin sen, palasimme kotiin, mutta siihenkin kului tietysti vielä aikaa (Tepe ei ollut kotona, niin en voinut soittaa kyytiäkään). Loppumatka kotiin mentiinkin siis enimmäkseen melko rauhallsta kävelyvauhtia.
Kokonaismatkaksi tuli 25.3 km, vaikka nyt jonkun verran käveltiinkin. Seuraava pitkä lenkki tehdään taatusti vasta kun kaikki lumet ja jäät ovat sulaneet pois! Toivotaan, että tassut tulevat nyt kuitenkin kuntoon nopeasti, viimeksi kun kävi vastaavalla tavalla, Jansky aristeli tassujaan useamman päivän :-( Nyt se ei ainakaan kotiin tullessamme mitenkään reagoinut (ei ontunut tassujaan tai yrittänyt nuolla niitä tms.), mutta huomenna kaiketi näkee paremmin, kuinka paljon ne normaaliulkoilua haittaavat.

Huhtikuu 2009

[13.4.] Vietimme pidennetyn pääsiäisloman mökillä. Jansky oli taas onnellinen, kun pitkästä aikaa pääsi mökille -- se suorastaan huokaisee onnesta aina, kun tauon jälkeen tulemme paikalle ja asetumme taloksi. No, niinhän me ihmisetkin.
Säät olivat vielä melko talvisia. Metsässä ja pikkuteillä oli vielä paljon lunta, järvi tanakasti jäässä, ja lunta satoi muutamia senttejä lisääkin! Isommat hiekkatiet olivat sulana, ja pari aurinkoisempaakin päivää onneksi saatiin.
Jäljestämään ei ollut vielä mitään asiaa :-( Esineruutua treenattiin kerran, tottista ihan pieninä pätkinä pariin otteeseen (ei kuitenkaan vielä käytetty omia pk-esteitä). Lisäksi lenkkeilimme paljon, juosten ja kävellen. Pisin lenkki, jonka tein Janskyn kanssa canicrossina, oli 34 km. Aikaa siihen kuluikin sitten reilusti yli 4 h, keskinopeus liikkeessä oli vain n. 7.6 km/h. Juokseminen sujui ihan hyvin, ja erityisesti Janskylla loppuun asti samalla innolla. Sen anturoillekaan ei tullut mitää nirhaumia, koska tie oli niin mukavan pehmeä. Moinen mutalöllö oli tosin minulle aika raskasta juosta ja tietysti kasteli kengät ja sukat, joten loppupuolella itsellä oli sellainen olo, että jalat alkavat jo olla aika soosina. Hyvin siitä kuitenkin toivuttiin seuraavaan päivään. Ehkä me puolen vuoden päästä olemme ihan kunnon iskussa siellä Kolin maastomaratonilla.
Muuten loma sujuikin lähinnä nukkuen ja mökkiaskareiden parissa. Hyvää teki meille kaikille!

[16.4.] Janskyn Diiva-sisko tuli meille hoitoon eilen. Sen on tarkoitus majailla täällä jokunen viikko, ja oleskelu on lähtenyt ihan hyvin käyntiin.
Jansky yritti ensiksi aika sitkeästi liehitellä Diivaa, mutta Diiva sanoi takaisin ihan kipakasti. Ihan hyvä niin! Sitten Janskykin antoi periksi ja molemmat rentoutuivat.
Diiva kulkee tosi nätisti hihnassa ja vaikuttaa muutenkin hyvin kiltiltä. Niitä voi ihan helposti taluttaa yhdessä. Itse asiassa kun tein aamukävelyn niiden kanssa kaksistaan ilman Tepeä, Janskykin kulki normaalia nätimmin hihnassa. Diiva kulki niin hienosti vierelläni hihna löysällä ja Jansky halusi olla lähinnä sen perässä. Diiva muuten merkkailee nostamalla koipeaan, onkos tämä yleistäkin hukkis-nartuilla?
Ahne se kyllä on, vaikka ei taida olla Hukkarullien pahimmasta päästä sen suhteen. Eilen se ehti jo imuttaa suihinsa spagettia tiskipöydältä ja muutenkin tutkii kyllä kovin tarkasti kaiken, missä voisi ruuan hajua olla. Me olemme niin tottuneet siihen, että ruokaa voi jättää vaikka koiran kuonon korkeudelle, että tuon kanssa pitää olla tarkkana.
Jansky antaa Diivan ottaa lelunsa ja luunsa ym., mutta nukkumapaikoista Jansky on vähän tarkempi. Jos Diiva ehtii ensiksi sohvalle, se saa siinä olla, mutta muuten Jansky komentaa Diivan pois sohvan läheltä. Yöllä järjestelimme meidän pikkuruiseen makuuhuoneeseen tuoli-barrikaadilla omat kolot kummallekin eri puolille sänkyä, ja yö sujuikin ihan rauhallisesti. Aamulla Jansky tajusi Diivan nukkuvan meidän kanssa sängyssä, ja alkoi lattialta pitää murinakonserttia.
Vielä tänään Diiva ei innostunut leikkimään Janskyn kanssa pihalla, Janskyn sitkeistä houkutteluista huolimatta. Mutta tärkeintä tietysti on, että ne ainakin tulevat mukavasti toimeen, vaikka eivät vielä sydänystäviä yhden päivän tuttavuuden jälkeen olisiikaan.
Huomenna minulla on taas työpäivä, ja taidan varmuuden vuoksi jättää ne päivän ajaksi erilleen näin ensimmäisellä kerralla. Ja kaikki ruuat ja ruuanhajuiset asiat pitää muistaa raivata Diivan puolelta pois...

Toukokuu 2009

[24.5.] Diiva edelleen meillä hoidossa. Blogin päivitys on jäänyt hunningolle, joten tässä vähän kuvablogia viime viikoilta.

Nuuksiossa vaeltamassa. Tepe ja Diiva...	... Merja ja Jansky
Vappuna mökillä.
Jansky, Diiva ja Röhkö	"Meillä koirat ei nuku sängyssä"
... Eikä riippumatossa...?
Kalkkerovuoren valloittajat

Kesäkuu 2009

[7.6.] Diiva palautettiin pari viikkoa sitten onnellisesti takaisin oman mammansa kainaloon :-)
Meillä on kesä muuten pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti: tänä ja viime viikonloppuna on ehditty käydä mökillä, uimakausi on aloitettu innokkaasti, vepetreenit ovat hyvässä vauhdissa, ja jäljestämässäkin käydään suht säännölllisesti.
Janskylla ovat keppi-ilmaisut tänä kesänä olleet hiukan parempia kuin viime vuonna, joten elän toivossa, että kokonaisuus alkaisi sujua... Edelleenkin olemme yrittäneet tehdä kepeistä Janskylle erityisen "arvokkaita", eli en niinkään kylvä niitä jäljelle hirmuisia määriä, vaan ennen janaa on yksi (= sen nostamisesta palkkiona pääsee jäljestämään) , ja jäljellä yleensä 2 kpl, joista tulee kunnon palkkiot (jauhelihaa ja palloleikki). Toistaiseksi tämä menetelmä tuntuu toimivan, toivottavasti myös sitten, kun niitä keppejä on yhtäkkiä taas 6 kpl...
Vepessä olemme keskittyneet erityisesti vientiliikkeeseen, jossa Janskylla on suurimpana ongelmana ollut hankalien esineiden (pelastusliivit, poiju) vieminen vieraalle ihmiselle erityisesti rannassa, jossa lähtö on kahluusyvyyttä. Nyt yritämme saada sille kiihkoa lähteä minkä tahansa erilaisen esineen kanssa myös matalassa rannassa. Tämä on kyllä yksi vepen inhokkiliikkeitä, on niin järjenvastaista, että esineitä vastaanottava yleinen avustaja ei millään tavalla saa ottaa kontaktia koiraan, ja esineetkin ovat eri kerroilla hyvin erilaisia :-(

[13.6.] Nyt vihdoin oli oma terveys (flunssa saatu kokonaan pois) ja ajankohta sopivat jo jonkun aikaa suunnitellulle ultrapitkälle canicross-lenkille/retkelle. Aamukahdeksalta Tepe vei minut ja Janskyn Luukkiin, josta lähdimme kiertämään Reitti 2000- merkinnöin varustettua metsäisen ulkoilureitin ns. Montrail-silmukkaa Luukki-Rinnekoti-Salmi-Haukkalampi-Solvalla- Pirttimäki-Luukki. En asettanut meille muita kiinteitä tavoitteita kuin "vähintään Haukkalammelle" (kiersimme vastapäivän) sekä "yöksi kotiin". Tepe lupasi vepe-tuomarointirupeamansa jälkeen noukkia meidät tarvittaessa jostakin sopivasta kohdasta.
Lopputuloksena oli lopetus Pirttimässä. Mittariin tuli 46 km. Muuten olisi Pirttimässä ollut vähän vähemmän, kilometrejä, mutta Salmessa onnistuin täysin transsissa hölkkäämään opasteiden ohi ja ylimääräistä matkaa tuli siellä n. 5 km. En enää sen jälkeen yrittänyt tsempata takaisin aloituspisteeseen, vaan päätin lopettaa Pirttimäkeen, ennen kaikkea oman jalkapohjarakkoni takia.
Enimmäkseen hölkkäsimme, välillä kävelimme, ja pari uima- ja evästaukoa pidimme myös. Lisäksi aikaa tuhraantui muutamassa kohdassa kartanlukuun, suunnistukseen, reitinkysymiseen ym., ja palautimmepa yhden karanneen koirankin omistajalleen (se halusi lähteä meidän mukaamme, ja olisi saanut ehkä vähän turhan pitkän lenkityksen...)
Huomioita:
- Reitti 2000 on merkitty hyvin vaihtelevasti, välillä erinomaisesti, välillä todella kelvottomasti. Vaakkoin Majalampien luona reitistä on mystiset "uusi" ja "vanha" versio, ja molemmat kehnosti merkittyjä. Salmen ja Pikku-Parikaksen välille ei sen sinivalkoisia tunnusmerkintöjä ole juurikaan tuhlailtu, ja kylttejäkin harvakseltaan.
- Jansky jaksoi erinomaisesti, ja tassut pysyivät kunnossa loppuun asti. Sille lötyi hyvin juomavettä ja uimapaikkoja, ja juoma- ja uimataukojen jälkeen se oli aina uudestaan täynnä juoksuenergiaa...
- Juoksureppu ja heavy-duty canicross-vyölaukkuni olivat minulle turhan raskas yhdistelmä. Mieluumin siis joko tai. Reppu muutenkin hiersi hartioita jostakin 30 km eteenpäin, osittain koska oli t-paitakeli eli ei ollut juoksutakkia suojaamassa hartioita. Täytyy vähän tutkia, onko tuo paras mahdollinen reppu istuvuuden kannalta.
- Turha raahata mukana eväsvoileipiä tai edes banaania, kohtuullinen määrä rusinoita ja suklaata riittää (rusinat maistuvat myös Janskylle!), kunhan banaania ym. saa kitusiinsa heti kun lenkki on loppu.
- Juomavettä ainakin lämpimällä säällä kulutan tuollaisella matkalla useamman litran, sitä on pakko kuskata mukana. Laimea urheilujuoma on ok. Janskylle jouduin antamaan pullovettä vain kerran, mutta huonoilla reitellä senkin vesi pitäisi kuskata mukana.
- Sukkia minulla on hyvä olla mukana ainakin yksi vaihtopari, ja lisäksi ainakin oikeassa jalassa alussukka tuntui vähän estävän rakkoja.
- Olen nyt aika vakuuttunut siitä, että selviämme lokakuussa Vaarojen maratonista!

[14.6.] Annan kanssa Metsähovissa jäljestämässä. Oli ihan mukava nähdä, että eilinen lenkki ei Janskya mitenkään liikaa rasittanut, se jaksoi sekä leikkiä että treenata, vaikka sitten kyllä taas kotona nukkui vähän normaalia sikeämmin.
Jäljestys sujui muuten hyvin, mutta yhdessä kohdassa Jansky vaihtoi jäljen päättäväisesti polkuun. Tämä oli vähän yllättävää, koska se usein osaa tarkistaa polun ja jatkaa jäljellä. Kannattanee harjoitella tuollaisiakin vähän enemmän. Erittäin kova tuuli ja paikalla pomppineet peurat saattoivat myös vähän vaikuttaa asiaan. Loppukepin ilmaisu oli loistava, nyt onneksi ollut jo useissa treeneissä. Pakko tässä kai on kohta kisoihin uskaltautua...

Lokakuu 2009

Helmikuu 2008

Kummallinen kuukausi, kun ei ole vielä kevät mutta ei ollenkaan talvikaan. Tokoreenit jatkuvat harvakseltaan maneesissa, mutta myös ulkotreenausta on aloiteltu talven kooman jälkeen taas vähän tavoitteellisemmin, kun itselläni alkaa olla vähän enemmän energiaa valon lisääntyessä. Ruutuunlähetykseen pitäisi saada varmuutta, etenkin ohjaajan ajoituksessa. Kaukokäskyissä seisomaan nouseminen on vielä pahasti työn alla. Luoksetulon maahanmeno toimi jossakin vaiheessa "täydellisesti", mutta nyt on mukaan tullut hidastelua ja turhaa ennakointia. Työtä siis riittää.

Kuntoiluinnostus jatkuu. Hiihtämään ja vetokelkkailemaan ei tänä "talvena" päästy, mutta canicrossharrastus jatkuu pontevasti. Tavoitteena on pitää puolimaratonkunto mieluummin alle kuin yli kahden tunnin. Hankin itselleni uuden teknisen vimpaimen, ranne-gps:n (Garmin Forerunner 205), joka toimii matka- ja nopeusmittarina ja tarvittaessa opastaa metsästä ulos. Nyt saadaan juoksutreeihin vähän lisää suunnitelmallisuutta, ja lisäksi kävely- ja melontaretkistäkin kilometritietoja ulos. Fyysikkoluonne tykkää numeroista. Toinen dosentti ei niistä niin välitä, kunhan vauhtia on riittävästi :-)

Helmikuun puolivälissä käväistiin mökilläkin. Siellähän olikin ihan täysi talvi! Täällä etelässä perspektiivi vähän vääristyy, sitä jo kuvitteli lähes koko Suomessa olevan maan mustana. Melkein olin kuvitellut pääseväni jäljestämään, mutta lumessahan me kahlailimme ja avantoakin sai tehdä ihan tosissaan, että saatiin saunavedet. Jansky nautti taas tosissaan mökkeilystä, se suorastaan huokaisee onnesta kun iltaisin käpertyy lampaantaljalleen pöydän alle.

Maaliskuu 2008

Juuri kun itse alkoi olla kevätfiiliksissä ja olin päättänyt aloittaa himotreenauksen tokossa ja valmistautua jälkitreenienkin aloittamiseen, tulikin taas lunta. No ehkä siitä kuitenkin päästään eroon melko pian. Lumi sinänsä on tietysti ihan kiva asia, mutta olisi se saanut tulla kolme kuukautta sitten, eikä enää nyt.

[13.3] Canicross on ollut vähän aikaa tauolla, kun omistajaan iski flunssa. Tokoilua ollaan jatkettu sitäkin innokkaammin. Treeniä itsekseen, Citybelgien maneesiryhmän kanssa, Annan kanssa, Katin kanssa. Aamulenkillä pieniä nopeita asioita, illalla pitkiä sessioita ulkona ja "ruokakuppitokona" kotona vielä vähän lisää. Iltaisin ollaan otettu ajoittain myös keppi-ilmaisuja -- meillä suurin syy sille, ettei vielä olla kisattu jäljellä on nimenomaan se, että Jansky on niin innostunut itse jäljestämisestä ettei malttaisi ilmaista keppejä (pahimmillaan suorastaan väistää niitä). Nyt ilmaisut ovat varsin hyviä olohuoneessa tai lenkkipolulla. Saa nähdä, miten käy kun siirrymme taas metsään ja sen ihanan jäljen pariin... Tosin näitäkin piti alunperin harjoitella "koko talvi". Mihinkäs se talvi menikään...?

[15.3.] Julistin flunssan loppuneeksi, ja kävimme kevyehköllä juoksulenkillä. Näköjään viikon tauko juoksemisessa ei tee hyvää omistajalle eikä koiralle: minulla levon aikana jostakin kumman syystä kipeytyi toinen nilkka, ja Jansky alkoi tokotreeneistä ja kävelystä huolimatta olla niin energinen, että tänä aamuna hihnakävely muistutti jo parin vuoden takaista menoa. Jansky sentään levon aikana osaa heti omatoimisesti vähentää syömänsä ruuan määrää. Emäntä ei :-)

[24.3.] Takana ihana neljän vuorokauden pääsiäisloma mökillä! Siellä oli täysi talvi, lunta enemmän kuin vielä aiemmin tänä talvena, meidän lahti oli paksussa jäässä ja pakkastakin oli yöllä jopa -18. Janskyn kanssa ulkoilimme paljon, keppiä heiteltiin paljon niin kuin mökillä aina, ja toki koira sai toimittaa myös tärkeätä lämmittimen virkaa sillä aikaa kun hyistä mökkiä yritettiin saada lämpimäksi takan avulla...

Huhtikuu 2008

[7.4.] Takana viikko Lapissa ja loistava yhdistelmä huvia ja hyötyä: osallistuin suurenergia-astrofysiikan kokoukseen Jerisjärvellä, menin paikalle autolla Janskyn, suksien ja potkukelkan kanssa, ja majoituimme mökkiin. Kokouksen päiväohjelmassa oli aina lounastauolla varattu muutama tunti aikaa ulkoiluun, jolloin kävin Janskyn kanssa harrastamassa vetohiihtoa tai vetopotkukelkkailua. Iltaisin kävimme lumikenkäkävelyilläkin. Jansky nautti kaikesta touhuilusta, ja minä nautin sekä kokouksesta että ulkoilusta.

[27.4.] Pahuksen työkiireet haittaavat koiratreenejä, lenkkeilyä ja bloginkin kirjoittamista... Jälkikausi on kuitenkin korkattu, tokotreeneissä keskitytään tiettyjen ongelmakohtien hiomiseen, ja canicrossissa on nyt menossa leppoisien lenkkien vaihe, sillä puolimaraton on kahden viikon päästä ja enää tässä vaiheessa ei esim. vauhtitreenejä juuri kannata tehdä. Kuun alkupuolen vauhtitreenien perusteella pidän edelleen tavoitteena kahden tunnin alittamista HCR:ssä, ja kun sitä olen jo työkavereillekin uhonnut, voi sen kai kirjoittaa näkyviin tähänkin... Vaikka ainahan se on ennalta vähän mysteeri, että miten jaksan puolimaratonilla yksikseni juosta, kun kaikki harjoituslenkit tulee tehtyä koiravetoisena...

Toukokuu 2008

[2.5.] Korkkasin Janskyn kanssa melontakauden. Vielä kaksi viikkoa sitten Puulavedellä oli jäätä, mutta nyt helteinen vappusää houkutteli melomaan. Teimme Magicilla lyhyehkön iltapäivälenkin. Jansky korkkasi myös uimakauden, minä en vielä iljennyt (vesi oli 8 astetta).

[3.5.] Toko Kangasniemellä, ensimmäinen voittajaluokan kisamme. Tuomarina Salme Mujunen. Saaliikseme 183.5 p, ei tulosta :-( Nolliksi menivät liikkeestä istuminen, ruutu ja kauko-ohjaus. Istumisessa jäi seisomaan; annoin korjaavan käskyn mutta siitä ei siltikään saanut enää pisteitä. Ruudussa juoksi ensiksi ruudun taakse ja sitten ruutuun, mutta ei reagoinut pysäytyskäskyyni (ilmeisesti etsi lelua...). Sain sen lopulta ohjattua ruutuun ja suoraan maahan, mutta jäi osaksi ulos ja nollassa liike olisi siinä vaiheessa jo muutenkin ollut. Kaukokäskyissä Jansky reagoi kaikkiin siirtymiin ensimmäisellä käskyllä ja ripeästi, mutta eteni suunnilleen jokaisessa siirtymässä, myös niissä, joissa ei yleensä etene :-(
Muihin liikkeisiin olin enimmäkseen tyytyväinen. Paikallaolo 10, seuraaminen 9.5, luoksetulo 9, hyppynouto 9 (vähän vino loppuasento), metallinouto 7 (luovutuksessa jäi melko kauas ja aluksi seisaalleen, tämän se jostakin syystä keksi viikko sitten treeneissä), tunnistusnouto 9.5, kokonaisvaikutelma 9.
Treenit siis jatkuvat edelleen... Kesällä tosin keskitymme enemmän taas vepeen ja pk-puoleen.

[8.5.] Ahkeraa tokotreeniä Annan valvovan silmän alla parina iltana. Näköjään lauantaisen kisan liikkeestäistumisen nolla ei ollut sattuma; Jansky ei nyt jostakin syystä kertakaikkiaan tee sitä oikein, jos annan käskyn seuraamisesta, katsomatta koiraan, ja tekemättä mitään ylimääräisiä temppuja. Tätä siis on nyt työstettävä! Myös ruudussa näkyy selvää haparointia, jos Jansky ei saa riittävästi apua. Keskiviikkoiltana ensimmäiset ruutuunlähetykset olivat samankaltaisia kuin kisoissakin, torstaina ruutu alkoi jo löytyä myös "yllätyslähetyksissä" (lähetyskäsky ilman virittelyjä, Janskyn ja minun asento ihan mikä vaan, vaikka selkä ruutua kohti). Kaukokäskyt toimivat treeneissä nyt paljon paremmin kuin kisoissa.

[10.5.] Kävin testaamassa puolimaratonkuntoni Helsinki City Runissa. Kylläpä se juokseminen ilman koiravetoa ottikin voimille. En päässyt lähellekään kunnianhimoista tavoitettani, vaan loppuaikani oli 2:11, eli ihan perinteistä tavallista lenkkivauhtiani vastaava aika, reippaasti enemmän kuin viime vuoden "lähes 2 h" (2:03). Selityksinä voi tarjoilla alun lähtöryysistä ja turhaa stressaamista ja pujotteluyrityksiä kaaoksessa, helteistä säätä, puutteellisia mäkitreenejä... Niin, ja tietysti sitä, että se koiraveto puuttui :-)

[12.5.] Jansky sai mökkirantaan oman vesipelastusveneen... No, ehkä me ihmiset lainaamme sitä myös sukellusretkille :-)

Kesäkuu 2008

[1.6.] Emännän työmatka vei viikon treeni- ja muuta touhuaikaa. Onneksi Tepe lenkkeili Janskyn kanssa kiitettävän ahkerasti sillä aikaa. Touko-kesäkuun vaihteen viikonloppu kuluikin sitten enimmäkseen ulkona: molempina päivinä jäljestystä, ja sunnuntaina kävimme vielä Annan, Sumun ja Etta-pentusen kanssa ottamassa vähän "citytottistreeniä" puistossa.

[10.6.] Viikonloppuna jäljestimme ukkosmyrskyssä, ja tänään Hyvinkäällä rytisi myöskin. No, onhan se hyvä harjoitella kaikenlaisia olosuhteita... Viikonloppuna sain Tepen polkemaan jälkiä saareen, eli oli ilmeisesti viisasta hankkia kumiveneeseen myös se perämoottori, kanoottireissulle saariin Tepeä ei ihan yhtä vaivattomasti aina saa :-) Nyt sitten kaupungissa treenasimme Annan kanssa.
Keppi-ilmaisut ovat edelleen kovasti työn alla. Välillä loistavia, välillä ei mitään... puuh...

[14.6.] Ensimmäisissä jälkikisoissa Ulvilassa. Etukäteen jännitin eniten keppi-ilmaisujen onnistumista, ne kun ovat vielä olleet työn alla. (Tahkosin liian pitkään väkisin maahanmenoilmaisuja, Jansky alkoi suorastaan väistää keppejä jäljellä ja ilmaisun vaihto tuomiseen sekä taistelupalkka alkoivat pikku hiljaa toimia. Eli kyllä se vaan niin on, että ilmaisutapa on hyvä valita koiran ominaisuuksien mukaan, jos vain mahdollista! Ja metsäjäljellä onneksi on.). Tottiksen meillä piti olla "kunnossa", eli ei nyt mitään teknisesti täydellistä vielä, mutta kuitenkin suhteellisen nättiä ja toimivaa... Vaan kuinkas sitten kävikään? Maasto onnistui, tottis meni ihan penkin alle :-(
Maastosta Jansky löysi 5 keppiä, myös viimeisen. Luultavasti kakkoskeppi jäi väliin. Myös jana oli ihan ok, yksi piste meni "koska koira olisi voinut lähteä jäljelle ripeämmin", itse olin ihan tyytyväinen janaan. Jälkiosuus siis 149 p.
Esineruudusta esine löytyi nopeasti, mutta annoin lopussa avun luovutukseen. 28 p.
Mutta se tottis! Jo kentälle mentäessä Jansky oli jollakin tavalla ihan väärässä vireessä, ei ollenkaan kontaktissa ja hädin tuskin hallinnassa. Sen kaikki seuraamiset olivat ala-arvoisia, eli varsinainen seuraaminen, valmistelevat osuudet ja myös siirtymät. Liikkeistä A-estenoudossa tapahtui jonkinasteinen työtapaturma, se lähti hyvin, mutta palasi hyppyesteen kautta takaisin, ja luovutuksen sijaan päättikin kiivetä A:n uudestaan, kapula suussa. Se siis meni nollille, mutta tämä ei minua niin paljon olisi harmittanut, mutta yleinen kontaktinpuute kyllä harmitti ja hämmästytti. Saimme tottiksesta vaivaiset 66 p, eli koulari jäi neljän puuttuvan tottispisteen takia saamatta (ja sinänsä ihan syystäkin). Nyt ei auta muu kuin pitää pieni tuumailutauko, ja miettiä, miksi juuri tuossa tilanteessa vire ja tarkkaavaisuus olivat ihan hukassa, kun Jansky kuitenkin viime aikoina muuten (mm. tokokisoissa) on esittänyt ihan asiallista seuraamista ja kontaktihakuisuutta.

[22.6.] Juhannusviikonloppu kului mukavasti mökillä. Tepe rakensi meille A-esteen ja PK-hyppyesteen ja sai ne jo lähes valmiiksi (A:sta puuttuu enää rimat, hyppyeste pitää pintakäsitellä). Minä puolestani raivasin metsää, jotta ne saa käyttöön jonnekin. Siellä kun ei muuten tasaista maastoa ole kuin ryteikkömetsässä, niin sittenpähän raivataan ryteikkömetsää... Mitään täysimittaisia seuraamiskaavioita tms. siinä ei mahdu ottamaan, mutta jos edes noita hyppyjä ja vähän perustreeniä, seuraamispätkiä, kontaktia jne.
Jäljestämässäkin käytiin parina päivänä. Ja uitiin monta kertaa päivässä, vaikka vesi olikin vain +16.

Heinäkuu 2008

Heinäkuu kuluu enimmäkseen lomaillen (kerrankin!!), joten blogin kirjoittelu etenkin hitaalla mobiilinetillä on melko satunnaista.
Alkukuusta keskityimme juoksemaan, jäljestämään, treenaamaan keppi-ilmaisuja sekä harjoittelemaan tottiskontaktia ja estenoutoja. Viileä ja sateinen sää suosi treenejä, helteellä olisi helpommin jääty vain löhöilemään ja uimaan...

[12.7] Jälkikisa Taipalsaaren Haukkulaaksossa. Tottis vähän parempi kuin viimeksi. Seuraamisen alussa edelleen kontakti hukassa, mutta parani sitten. Estenoudoissa pudotteli noutokapulaa! Maahanmenot huonoja, luultavasti "yläanturan" rikkoontuminen kepinheittoleikeissä vaivasi jonkun verran. 78 p.
Jäljellä otti janalla takajäljen, muuten ok, saatiin yhteispelillä kaikki kuusi keppiä nostettua (maasto oli helppoa). Esineruudusta täydet pisteet, työskenteli hyvin ja intensiivisesti.
Ykköstulos 271 p, 2.sija 13 koiran kokeessa, ja Hukkarullien kaksoisvoitto Theta-serkun kanssa. Jeah!

[16.7.] "Mökki-triathlonia" muutamana päivänä, eli uintia, melontaa ja canicrossia (max 15 km). Uimavedet ovat harmillisesti alkaneet kylmetä -- vielä pari viikkoa sitten kylmienkin säiden vallitessa vesi oli ihmeen sitkeästi yli +19 C, mutta nyt enää +18, eikä emäntä enää viitsi harrastaa matkauintia niin innokkaasti, vaikka Jansky kyllä olisi valmis...

[21.7.] Vähän taas vaihtelua treeneihin: muutamana päivänä tokon ruututreeniä ym. (ruudussa etenkin oikean paikan etsimistä lähietäisyydeltä), ja yksi viestitreenikin.

[29.7.] Anna, Arto ja koirat kylässä. Käytettiin heti tilaisuutta hyväksi ja tehtiin myös pieni vepetreeni uusien avustajien kera...

Pelastusliivien vienti
Veneen haku

Lisäksi opetimme pikku-Etalle vepeilyn alkeita :-)

Elokuu 2008

[22.8.] Paluu arkeen onnistunut ok. Lomien jälkeen ollaan yritetty jatkaa aamucanicrossia parina aamuna viikossa (plus pidempiä lenkkejä iltaisin ja viikonloppuisin) ja lisäksi ollaan treenattu suht innokkaasti eri lajeja. Nyt viikonlopuksi taas mökille ja heti illalla viestitreeni. Kaivoimme lajin naftaliinista heinäkuussa, ja alkutreenit menivät oikein hienosti, mutta nyt A-B -matkan pidentäminen on taas alkanut tuottaa vaikeuksia. Alunperin olimme ajatelleet ilmoittautua lokakuussa pidettäviin viestikisoihin, mutta nyt lienee aika laittaa jäitä hattuun. Nykysääntöjen mukainen 1.2 km A-B -väli on ilmeisesti kuitenkin vielä liian pitkä. Jatkamme harjoittelua talvella, kunhan syksyn vepe-, toko- ja jälkikisat on saatu hoidettua pois alta.

[24.8.] Kuopiossa vepekisoissa. Tiedon kisapaikasta sain edellisenä iltana klo 21 jälkeen (olimme siihenastisen tiedon mukaan kuudennella varasijalla...). Tepe oli lauantaina tuomariharjoittelijana Kuopiossa ja soitti sieltä lauantain iltakisojen jälkeen, että aamulla saisi startata... Pakkohan sitä oli kokeilla, vaikka lauantaina olin ehtinyt ajaa Janskyn kanssa yli 1 km jäljen saaressa, juosta 12 km canicrossia erityisesti vauhtitreenipainotteisesti ja lukita itsemme mökistä ulos siten, että Tepen tullessa mökille puolen yön jälkeen odottelin Janskyn kanssa nuivana mökin terassilla kylpytakki ja pyyhe lisävaatteina ja TurboStove lämmittimenä... Lauantai ei siis ollut ainakaan varsinainen lepopäivä ja yökin jäi lyhyeksi.
Itse kisa ei meiltä mennyt kovin hyvin, ensimmäisestä avoimen luokan kisastamme 62 p ja siis ei tulosta. Vienti meni kokonaan nollille. Esineeksi arvottiin pelastusliivit, ja nämä liivit olivat niin isot ja paksut, että niiden taitteleminen sopivaksi koiran kitaan juntattavaksi möykyksi oli haastavaa. Jansky lähti vientiin kaksi kertaa, mutta jäi matalaan rantaan hakemaan parempaa otetta, enkä saanut sitä parilla lisäkäskylläkään kunnolla irtaantumaan (ylitti tosin lähtölinjan ja 30 s rajan). Keskeytin liikkeen itse.
Muut liikkeet sujuivat muuten hienosti, mutta maalilinjan ohituksia tuli 2-8 m, eli jopa vientiliikkeen onnistumisella ei oltaisi saatu ykköstulosta. Samoja ongelmia oli muillakin koirilla, kuulemma paikalla on ainakin virtauksia, jotka vaikuttavat uintilinjoihin. Mielestäni Jansky ei myöskään kunnolla hahmottanut maalikohtaa, vaan otti suunnan lähinnä kohti yleisöä ja rannassa olevaa toimitsijoiden telttaa.
Treeninä päivä oli ok, tulipa kokeiltua hyvin erilaiset välineet ja ranta kuin oman treeniporukkamme tai mökillämme olevat. Viennin epäonnistuminen toki kaivelee vähän, mutta niinhän se on, että nykysäännöillä vepessä avoimen luokan vienti tuntuu olevan se kaikkein vaikein liike. Ah niitä vanhoja hyviä aikoja, kun senkin sai tehdä omalla esineellä ja omalle kakkosohjaajalle... Nykyisin kuin ongelmana ei ole useinkaan pelkästään lähtö, vaan myös luovutus tai irrotus, kun yleinen avustaja ei saa mitenkään käskyttää tai ottaa kontaktia koiraan.
Näissä kisoissa olin myös hyvin tyytyväainen Janskyn uimatekniikkaan ja suoritusaikoihin, niissä ei ole enää mitään huomautettavaa, eli innokas uimatreeni on tuottanut tulosta ja nuoruusaikojen pystypärskimiset (etenkin kuorman kanssa) ovat historiaa.

Syyskuu 2008

[21.9.] Työkiireet ovat painaneet päälle sen verran, että ylipitikien työpäivien jälkeen en ole jaksanut istua koneella, vaan olen treenannut ja lenkkeillyt Janskyn kanssa ja blogikin on viettänyt hiljaiseloa.
Kisoissakin on ravattu, ehkä vähän liikaakin. Viikon sisään osui kolmessa lajissa yhteensä neljät kisat (vepessä kahdet, tokossa ja jäljellä yhdet). Mikään niistä ei kyllä mennyt ihan nappiin :-( Toisaalta jokaisessa oli paljon hyvääkin, eli kokonaisuudet olivat melko hyviä, edistytty oltiin niissä asioissa mitä oli erityisesti harjoiteltukin, ja tavallaan kisoissa esiintyneet ongelmat olivat osittain ennalta arvattavia. Esim. vepessä vientiliike, tokossa kaukokäskyt ja metallinouto, ja jäljellä keppi-ilmaisut (tänään Raisiossa Jansky teki hyvän tottiksen, täydellisen janan ja ilmeisesti pysyi jäljellä kyllä varsin hyvin, mutta keppejä nousi vain 2 välikeppiä ja viimeinen keppi; niistäkään ei kirjattu pisteitä, koska yritin vielä lähteä paikkaamaan edes neljännen kepin toivossa, ja tyhmän eksymisen takia meille tuli yliaikaa).
Nyt on tämän vuoden kisat kisattu, ja loppuvuosi on tarkoitus viettää lenkkeillen ja treenaillen, erityisesti kaikenlaisten ongelmakohtien pitkäjänteisellä harjoittelulla. Eli kaukokäskyjen liikeratoja etenkin seisomaan nousemisessa pitää työstää, samoin kaikenlaisten esineiden kanniskelua, vientiä ja tuontia -- pelastusliivejä, rikkinäisiä dameja, metallikapuloita, ja niitä jälkikeppejä!
Onneksi meillä on treenikavereita, joiden kanssa treenaillaan myös läpi talven, ettei tarvitse yksin hakata päätä seinään.

Lokakuu 2008

[18.10.] Sisätreenikausi alkoi. Meillä on tänä talvena oma pieni treeniryhmä, joka vuokraa treenivuoron KKK-hallista (syyskaudella vain pari vuoroa, vuodenvaihteen jälkeen säännöllisemmin). Ensimmäiset treenit sujuivat ihan hyvin, keskityimme erityisesti kontaktiin ja keskittymiseen heti sisääntulosta asti, muista koirista ja härdellistä ja ruutumerkeistä ym. välittämättä.
Tunnarikin sujui taas hyvin, tässä välissä Janskylla oli tunnari huonontunut ja se helposti nosteli myös vääriä keppejä. Voi olla, että jälkikeppi-ilmaisujen tehotreenit ovat aiheuttaneet tuon, että se liian helposti maistaa myös väärää tunnaria, mutta nyt näyttää sekin ongelma taas poistuneen.
Metalliesineen pitämistä ja kantamista harjoittelimme vierailla esineillä, ja sekin sujuu nyt jo paremmin. Olen nyt yrittänyt tehdä vieraista (ja Janskyn mielestä siis jossakin vaiheessa tosi ällöttävistä!) metalliesineistä kivoja; niitä kantaessa juostaan yhdessä, hypitään esteen yli ja tehdään muutenkin kaikkea kivaa ja vauhdikasta (Sirkelle kiitos vinkistä!), ja lopuksi vielä vaihdetaan esine palloon.
Lopuksi Jansky sai kaikesta hyvästä keskittymisestä ym. palkaksi pari ruutuunlähetystä. Ihan hyvin meni, kunhan minä vaan oppisin itse pysäyttämään sen juuri oikeassa kohdassa :-( Onneksi se osaa itse yrittää hakeutua uuteen paikkaan, jos annan uusintakäskyn tai en heti pysäytä sitä.

[19.10.] Jäljestämässä. Viime aikoina olemme keskittyneet keppi-ilmaisuihin, koska näillä näkymin meillä ei oikeasti ole asiaa seuraaviin jälkikisoihin ennen kuin kepit alkavat kunnolla nousta. (Ei auta, vaikka koira jäljestäisi kuinka hyvin, jos se menee muina miehinä keppien yli.)
Olen nyt yrittänyt usean kepin treenin sijasta tehdä treenejä, joilla nostetaan yksittäisten keppien "arvoa" Janskyn mielestä. Kotonakin se esim. joutuu etsimään kepin usein ennen ruokailua tai lenkille lähtöä, jne. Metsässä puolestaan yksi keppi on valmiina janalla, ja Janskyn pitää omatoimisesti ilmaista se, jotta se pääsee janalle ja oikeasti jäljestämään (joka on kivointa mitä se tietää). Varsinaisella jäljellä on vain yksi keppi, josta seuraa namipalkka ja kahden pallon leikki, ja jonka jälkeen saa vielä jatkaa jäljestämistä hetken, kunnes lopusta löytyy meille jo perinteinen loppulaukku (jota aloin käyttää, kun Jansky tuntui suorastaan väistävän keppejä, ja aloin pohtia, tekeekö se tuota siksi, että tietää jäljestyksen loppuvan, kun keppi löytyy).
Edellä kuvatunlaisia treenejä on nyt tehty jokunen, ja tämänpäiväisessä se ilmaisi kepin todella hyvin; huomasin heti, kun Jansky sai siitä hajun, ja se omatoimisesti nosti ja toi kepin minulle. Jatkamme toistaiseksi tätä!

[20.10.] Työpaikan virkistyspäivä Nuuksiossa. Ihme kyllä sääkin suosi meitä, ja hyvin sateisen jakson jälkeen saimme aurinkoisen ja tyynen ulkoilupäivän. Vaelsimme vajaat 3 h Nuuksion polkuja pitkin, ja Jansky oli mukana canicross-varusteissa ja auttoi minua tietysti ylämäissä :-)
Iltapäivällä söimme ja saunoimme Tf:n Sportstuganissa, ja Jansky pötkötti verannalla ja yritti pitää lukua laumastaan.

[22.10.] Iltalenkillä testasin uusia maastojuoksukenkiäni (Icebug Froggy) Espoon keskuspuiston poluilla. Ne ovat kyllä maailman rumimmat kengät, mutta toivottavasti ajavat asiansa poluilla... Ainakaan lyhyellä lenkillä ei tullut hiertymiä, toivottavasti ei myöhemminkään. Tavallisiin lenkkareihin nähden vaimennuksen puute tuntui vähän oudolta, mutta näillähän onkin tarkoitus juosta muualla kuin asfaltilla.
Nyt tavoite vuoden päässä häämöttävästä maastomaratonista on konkretisoitunut, kun sain järjestäjiltäkin luvan osallistua tapahtumaan (retkisarjaan) koiran kanssa, ja treenimme muuttuu vähän enemmän tavoitteelliseksi. Mutta ei tiukkapipoiseksi :-)